Hyvinvointialueiden Suomi -blogisarja haastattelee kiinnostavia sotekentän asiantuntijoita ja tarkastelee hyvinvointialueiden ajankohtaisia teemoja tietojohtamisen, digitaalisuuden ja niitä tukevien tietojärjestelmien näkökulmasta. Tässä blogissa on mukana Hyvinvointiala Hali ry:n johtava asiantuntija Jarno Talvitie, jonka kanssa viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtajamme Mikael Palola keskusteli yksityisten palveluntuottajien roolista sosiaalihuollon tiedonhallinnan kehittämisessä.
Sosiaalihuolto on merkittävin osa hyvinvointialueiden sote-kokonaisuutta. Hyvinvointiala Hali ry:n kokoamien tietojen mukaan sosiaalihuollon kustannukset ovat lähes puolet hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevan sote-kokonaisuuden yhteenlasketuista kustannuksista, siis lähes yhtä paljon kuin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kustannukset yhteensä.
Yksityiset palveluntuottajat tuottavat jo 40 prosenttia hyvinvointialueiden järjestämistä sosiaalihuollon palveluista. Hyvinvointialueet vastaavat kuitenkin palveluiden järjestäjinä edelleen siitä, että asukkaat saavat heille lain mukaan kuuluvat sosiaalipalvelut yhdenvertaisesti ja saumattomasti, palveluiden tuotantotavoista ja tuottajista riippumatta.
Järjestämisvastuun toteuttaminen, yhdenvertaisten ja sujuvien palvelukokonaisuuksien varmistaminen sekä parhaiden tuotantotapojen ja tuottajien tunnistaminen edellyttävät hyvinvointialueilta yhtenäistä tietopohjaa ja yhteisesti sovittuja käytäntöjä palveluntuottajien kanssa.
– Tämän takia yksityisillä palveluntuottajilla on tärkeä rooli myös sosiaalihuollon tiedonhallinnassa ja sen kehittämisessä. Erityisen ajankohtainen aihe on nyt, kun hyvinvointialueet ja palveluntuottajat valmistuvat Kanta-palveluihin liittymiseen tämän vuoden syyskuun alkuun mennessä, Jarno Talvitie sanoo.
Sosiaalihuollon palveluntuottajat on viime vuosina otettu mukaan sosiaalihuollon kansallisen tiedonhallinnan kehittämiseen. Kansalliset toimijat kuten STM, THL ja Kanta-palvelut ovat järjestäneet palveluntuottajille info- ja koulutustilaisuuksia ja palveluntuottajia on kutsuttu myös erilaisiin valmisteluryhmiin. Talvitien mukaan palveluntuottajat ovat kokeneet nämä tilaisuudet hyödyllisiksi.
– Palveluntuottajat ovat saaneet näissä tilaisuuksissa hyvin perustietoa kansallisista linjauksista jo niiden valmisteluvaiheessa ja tilaisuuksissa on ollut myös mahdollisuus saada ohjeita linjausten käytännön toimeenpanoon.
Info- ja koulutustilaisuuksien ohella palveluntuottajien edustajia on kutsuttu myös yhteistyöryhmiin, joissa heillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa tiedonhallinnan linjauksiin jo niiden valmisteluvaiheessa. Talvitie pitää arvossa kansallisten toimijoiden valmiutta istua samaan pöytään ratkomaan käytännön ongelmia, silloin kun niitä on eteen tullut. Kehitettävääkin vielä on.
Kansallisella tasolla tapahtuvien infojen ja koulutustilaisuuksien sekä tapauskohtaisten tapaamisten lisäksi Talvitie peräänkuuluttaa hyvinvointialueiden aktivoitumista palveluntuottajien suuntaan. Tarvitaan yhteistyön rakenteet ja sellaiset säännöllisen vuoropuhelun toteutustavat, joissa palveluntuottajat voivat tuoda esiin käytännön kokemuksiaan ja joissa olisi mahdollista varmistaa, että suunnitellut linjaukset ovat toteuttamiskelpoisia myös ostopalveluissa.
Sosiaalihuollon tiedonhallinnan ohjaaminen ja eri osapuolten tarpeiden ja aikataulujen yhteensovittaminen on Talvitien kokemusten mukaan haastavaa ja aikaa vievää. Palveluntuottajille tämä näyttäytyy helposti monimutkaisuutena, missä prosesseja on vaikea ymmärtää, hallita ja toteuttaa tehokkaasti.
– Ensin valmistellaan lainsäädännön linjauksia, joiden perusteella päästään laatimaan erilaisia valtakunnallisia määrityksiä. Tämän jälkeen ottaa aikansa, että järjestelmätoimittajat tekevät järjestelmiinsä uuden lainsäädännön ja ohjeistusten mukaiset muutokset ja kehittävät tarvittavat uudet toiminnallisuudet. Niiden jälkeen palveluntuottajat pääsevät tekemään tarvittavia järjestelmähankintoja ja toteuttamaan uusien toimintatapojen edellyttämiä toiminnallisia muutoksia. Kaiken tämän rinnalla hyvinvointialueet toteuttavat omia ratkaisujaan.
Palveluntuottajat ymmärtävät Talvitien mukaan hyvin sen, ettei tiedonhallinnan kehittämisessä aina pystytä huomioimaan täysimääräisesti kaikkien osapuolten intressejä ja vaikuttamistavoitteita. Tiiviillä vuoropuhelulla on hänen näkemyksensä mukaan kuitenkin mahdollista varmistaa erilaisten näkökantojen esiin tulo riittävän hyvissä ajoin valmistelun aikana.
Asiakastietolaki velvoittaa sosiaalihuollon palvelunantajat liittymään Kantaan 1.9.2026 mennessä. Liittyminen on mahdollista vain Valviran tietojärjestelmärekisteriin rekisteröidyllä ja sertifioidulla asiakastietojärjestelmällä. Yksityiset sosiaalihuollon palveluntuottajat voivat liittyä Kantaan joko suoraliittymis-, yhteisliittymis- tai rinnakkaisliittymismallilla.
Suoraliittymismallissa palveluntuottaja liittyy Kantaan omalla asiakastietojärjestelmällään ja yhteisliittymismallissa palveluntuottaja käyttää liittymiseen toisen palveluntuottajan järjestelmää. Rinnakkaisliittymämallissa palveluntuottaja liittyy Kantaan hyvinvointialueen asiakastietojärjestelmällä.
Rinnakkaisliittymismallin tarkoituksena on helpottaa erityisesti sellaisten pienten yksityisten sosiaalihuollon palvelunantajien liittymistä, joilla ei ole käytössään omaa sertifioitua asiakastietojärjestelmää ja jotka tuottavat palveluja hyvinvointialueelle. Rinnakkaisliittyminen edellyttää, että hyvinvointialue antaa palveluntuottajille käyttöoikeuden omaan asiakastietojärjestelmäänsä ja hyvinvointialueen asiakastietojärjestelmä mahdollistaa rinnakkaisliittymisen.
Esimerkiksi Mediconsultin Saga Sosiaalihuolto -asiakastietojärjestelmä mahdollistaa rinnakkaisliittymisen. Saga sisältää myös rekisterinkäyttöoikeustoiminnallisuuden, jonka avulla hyvinvointialueen Sagaa käyttävät palveluntuottajat voivat kirjata asiakastiedot suoraan hyvinvointialueen rekisteriin sekä katsella ja hyödyntää hyvinvointialueen rekisterissä olevia, hyvinvointialueen ammattilaisten kirjaamia asiakastietoja. Hyvinvointialueen sosiaalihuollon ammattilaiset voivat vastaavasti hyödyntää yksityisen palveluntuottajien ammattilaisten hyvinvointialueen rekisteriin kirjaamia asiakastietoja.
Kanta-palvelujen käyttöönoton vaikutuksia ostopalvelutilanteissa ei ole mietitty hyvinvointialueilla loppuun asti, eikä välttämättä vielä aloitettukaan. Joillakin alueilla on vielä täysi työ edessä jopa oman asiakastietojärjestelmän hankkimisessa ja oman henkilöstönsä kouluttamisessa, joten palveluntuottajat voivat jäädä omassa valmistautumisprosessissaan alueiden huomion ulkopuolelle.
Palveluntuottajat tarvitsevat hyvinvointialueilta linjauksia yksityisten palvelutuottajien Kantaan liittymismalleista sekä siitä, miten asiakastiedot kirjataan ja tallennetaan Kantaan. Palveluntuottajille on myös keskeistä tiedot siitä, miten asiakastiedot kirjataan hyvinvointialueen rekistereihin ja missä aikataulussa hyvinvointialueella on eri palvelutehtävissä rekisterinkäyttöoikeus-toiminnallisuuden valmiudet.
Hyvinvointialueiden valmistautumisessa yksityisten palveluntuottajien Kanta-liittymisiin on ollut eroja.
– Joillain alueilla on aloitettu vuoden 2025 puolella yksityisen palveluntuottajien Kanta-liittymistä tukevia valmisteluja. Alueilla on nimetty erilliset vastuutahot, laadittu suunnitelmat ja tehty tarvittavia linjauksia, järjestetty palveluntuottajille tiedotustilaisuuksia ja koulutuksia sekä koottu ohjeita ja materiaaleja hyvinvointialueen nettisivuille, Talvitie kiittelee.
Palveluntuottajien valmistautuminen Kanta-liittymiseen vaihtelee suuresti. Osa tuottajista on valmisteluissaan hyvin pitkällä, osa on vasta aloittanut ja osalla valmistelut ovat vielä kokonaan tekemättä.
– Pisimmällä valmisteluissaan olevat palveluntuottajat ovat joutuneet odottelemaan hyvinvointialueilta rekisterinkäyttöoikeuksiin ja kirjauskäytäntöihin liittyviä tarkempia linjauksia ja ohjeistuksia ennen kuin voivat edetä valmisteluissaan Kanta-liittymiseen saakka. On olemassa aito riski, että palveluntuottajien hyvästä valmistautumisesta huolimatta Kanta-liittymisen määräaika muodostuu liian tiukaksi, Talvitie arvioi ja jatkaa:
– Tuottajien odottamia linjauksia tulisi saada hyvinvointialueilla pian valmiiksi, samoin yhteistyön ja vuoropuhelun rakenteet.
Varsinkin pienemmät palvelutuottajat, joilla ei ole ollut käytössään omaa sähköistä asiakastietojärjestelmää, ovat jääneet odottamaan hyvinvointialueiden rinnakkaisliittymistä koskevia päätöksiä.
– Useampi hyvinvointialue on valitettavasti päättänyt, etteivät ne ainakaan toistaiseksi mahdollista rinnakkaisliittymistä. Tätä odottaneille palveluntuottajille tulee nyt todella kova kiire Kanta-liitynnän kanssa. Syyskuu voi niille tulla yksinkertaisesti liian nopeasti, Talvitie ennakoi.
Hyvinvointialueiden rinnakkaisliittymistä koskevat linjaukset heikentävät Talvitien arvion mukaan pienimpien palveluntuottajien toimintaedellytyksiä ja sitä kautta hyvinvointialueiden mahdollisuuksia hyödyntää monipuolisesti erilaisia ja eri kokoisia palveluntuottajia sosiaalipalveluiden järjestämisessä.
Kanta-palveluihin liittyminen tarkoittaa niin hyvinvointialueilla kuin niille palveluita tuottavissa yrityksissäkin merkittävää toiminnallista muutosta. Totutut käytännöt muuttuvat, kun asiakkaan asioita käsitellään jatkossa kaikissa organisaatioissa yhtenäisesti kansallisesti määritellyn prosessin pohjalta. Palvelut ryhmitellään, käsitteet yhtenäistetään ja asiakastiedot kirjataan kansallisten asiakirjarakenteiden mukaisesti.
Tällaisen muutoksen toteuttaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä hyvinvointialueiden ja palvelutuottajien välillä ja tässä hyvinvointialueilla on tärkeä vetovastuu. Muutokset tulevat myös jatkumaan pitkälle tulevaisuuteen.
– Siksi onkin tärkeää, että yksityiset palvelutuottajat otetaan mukaan myös hyvinvointialueilla palveluprosessien ja niitä tukevan tiedonhallinnan kehittämiseen, Talvitie painottaa.