Potilaista kirjataan runsaasti terveystietoa. Mitä enemmän tietoa kerätään, sitä paremmin se on tietojärjestelmään syöttäessä jäsenneltävä ja oltava myös haettavissa. Normaalisti hoitavan henkilöstön pahin skenaario on se, ettei potilaasta ole mitään tietoa saatavilla.
Mutta voiko tilanne olla myös toisinpäin, eli mitä haittaa liiasta informaatiotulvasta voi olla?
Kuvitellaanpa tilanne, jossa hoidettavana on monisairas potilas. Hän on saattanut saada hoitoa useassa eri paikassa, ja potilasta on voinut omankin organisaation sisällä hoitaa useampi eri lääkäri. Lisäksi hän on saattanut käyttää etäkonsultaatiopalveluja puhelinkeskustelujen tai etävastaanoton muodossa.
Jos jokaisen käynnin ja konsultaation yhteydessä kerätyt tiedot ja todetut diagnoosit kirjataan erikseen tietojärjestelmään, on informaatiota kerääntynyt jo valtava määrä. Pahimmassa tapauksessa tieto on hajallaan eri tietolähteissä. Mitä haasteita tämä aiheuttaa hoitavalle henkilökunnalle?
1. Turha tieto jyrää olennaisen yli
Liian suureksi kasvaneesta ja jäsentelemättömästä tietomassasta on vaikeaa, jopa mahdotonta poimia olennainen. Potilaan tilanne voi vaatia nopeaa toimintaa ja pikaisia päätöksiä eikä aikaa ole hukattavaksi, mutta ennen hoitopäätöstä on varmistettava, ettei esimerkiksi annettava lääke ole ristiriidassa potilaan aikaisemman lääkityksen kanssa.
Pahimmassa tapauksessa vääränlainen lääkitys asettaa potilaan hengenvaaraan.
2. Liian monen lähteen dilemma
Nykyaikana tietoa on saatavilla monista eri lähteistä. Kaikista lähteistä tarvittavaa tietoa ei kuitenkaan saada tarpeeksi nopeasti ja helposti. Aina ei edes tiedetä varmaksi, mistä lähteistä kunkin potilaan tiedot olisivat parhaiten saatavilla. Jopa rekisterinpitoa ja tietosuojaa koskevat säädökset voivat estää tiedon saamisen.
3. Tietojen vertailu vie ammattilaisen ajan
Vaikka kaikki tietolähteet olisivatkin ammattilaisen tiedossa, on tiedon hakeminen useasta eri lähteestä – puhumattakaan näiden tietojen vertailusta ja arvottamisesta kokonaiskuvan muodostamiseksi – työlästä, turhauttavaa ja aikaa vievää. Tähän kulutettu aika on aina pois itse potilaalta, mikä vaikuttaa merkittävästi myös hoidon laatuun. Se vähentää käytettävissä olevaa aikaa luonnollisesti myös muista tärkeistä, keskittymistä vaativista tehtävistä.
4. Jäsentelemätön tieto herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia
Vaikka tiedot olisi saatu helposti yhdestä paikasta, voi niiden analysointi olla vaikeaa huonon jäsentelyn tai esitystavan vuoksi. Tiedon käyttötarpeet vaihtelevat, ja yksityiskohtiin on helppo sotkeutua. Myös potilaat ja hoitotilanteet ovat erilaisia ja terveydenhuollon ammattilaisetkin voivat lähestyä ongelmaa eri tavoin.
Pahimmillaan lopputulos on lähes sama kuin tilanteessa, jossa mitään tietoa ei ole ollut saatavilla.
5. Tuplatutkimukset aiheuttavat tuplasti tietomassaa
Jos tiedonsaanti on hankalaa, joudutaan hoitoa usein toteuttamaan myös varmuuden vuoksi. Samasta syystä samoja tutkimuksia saatetaan tehdä turhaan eri hoitopaikoissa, mikä kuluttaa sekä ammattilaisten että potilaiden aikaa ja muita resursseja.
Lopulta tuplatutkimus johtaa myös samojen asioiden uudelleenkirjaamiseen ja lisäarvoa tuottamattoman tietomassan lisääntymiseen.
6. Henkilökunnan viihtyvyys ja työkyky kärsivät
Liian massiivinen tietomäärä voi johtaa epävarmuuteen siitä, onko löytynyt tieto hoidon kannalta juurikin se olennaisin. Tämä saattaa horjuttaa hoitavan henkilökunnan uskoa hoidon oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta.
Sen lisäksi, että se voi vaikuttaa olennaisesti potilaan saamaan hoitoon, aiheuttaa se myös vastuussa olevalle ammattilaiselle turhaa stressiä ja ahdistusta vaikuttaen työviihtyvyyteen ja -kykyyn.
7. Ongelman syy hukkuu tietotulvan uumeniin
Liian suuren tietomassan joukosta on työlästä tai jopa täysin mahdotonta löytää syy-yhteyksiä tai indikaatioita todellisesta ongelmasta. Liika tietomäärä ajaa ammattilaisen herkästi sivuraiteille.
8. Tiedon esitystapa tukee vain tiettyjä toimintoja
Potilastiedolle on erilaisia käyttötarpeita. Kliinisessä hoitotyössä tarvitaan eri tavalla esitettyä tietoa kuin hallinnollisessa hoidon suunnittelussa tai tutkimustyössä. Myös hoitoprosessien tehokas ohjaaminen on hankalaa ilman analysoitua tietoa.
Kuten todettu, pahimmillaan tiedon saannin hankaluus aiheuttaa potilasturvallisuusongelmia ja lisäkustannuksia paitsi turhan ajankäytön myös varmuuden vuoksi tehtyjen tutkimusten muodossa. Eikä sovi unohtaa hoitohenkilökunnan hyvinvointia – kun tarvitut tiedot ovat asianmukaisesti jäsenneltyinä ja käytettävissä, asiantuntijat voivat keskittyä ydintehtäväänsä eli potilaan hoitamiseen ilman, että heidän tarvitsee huolehtia hoitopäätöksen taustalla piilevien tietojen riittävyydestä tai luotettavuudesta.
Miten tiedon saatavuus voidaan varmistaa uuteen tietojärjestelmään siirryttäessä? Ilmainen oppaamme esittelee 7+2 potilastietojärjestelmän yleisintä ongelmaa ratkaisuineen – tiedon saatavuuden ja tiedonhaun haasteet mukaan lukien.
