Hoidon vaikuttavuus on sosiaali- ja terveydenhuollon suuri supertrendi. Vahva sanapari, joka käytännössä tarkoittaa mahdollisimman positiivisten terveysvaikutusten saavuttamista käytössä olevilla resursseilla ja voimavaroilla, ja joka tulee jatkossa edellyttämään ihmisten hyvinvoinnin ymmärtämistä kokonaisvaltaisesti ja laajasti tarkasteltuna.
Toisin sanoen mielenterveysongelmaa ei voida tarkastella irrotettuna esimerkiksi ravinnosta ja liikunnasta, kuten ei vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelmia voida tarkastella erillään koko perheen hyvinvoinnista.
Toiminnan vaikuttavuuden ja tehokkuuden mittaamiseen tarvitaan työkalut ja prosessi, joka alkaa selvittämällä organisaation sisällä miten asiakkaamme voivat: kuka on terve, kenellä on riski sairastua ja kuka on sairas. Vain siten resurssit saadaan kohdennettua oikein – kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti.
Kärjistäen voisi kysyä, onko kustannustehokasta, jos terveelle ja hyväkuntoiselle, terveyttään aktiivisesti seuraavalle ja vapaa-ajallaan liikkuvalle insinöörille kohdennetaan samat ennaltaehkäisevät palvelut kuin tupakoivalle, ylipainoiselle sohvaperunalle, joka liikkuu vain kylkeä kääntääkseen ja jääkaapilla käydäkseen?
Vastaus lienee sanomattakin selvä. Paljon on kysymys kuitenkin myös tästä, kun puhutaan tulevasta sote-uudistuksesta.
Maailma on menossa kovaa vauhtia kohti yksilöllistä hoitoa, jonka toteuttamiseksi hoitopäätöksen tekijällä on oltava asiakkaasta kaikki tarpeellinen tieto. Palataanpa kärjistettyyn esimerkkiimme; miten voimme arvioida hoidon vaikuttavuutta sohvaperunapotilaan ja insinöörin osalta?
Jos molemmilta potilailta paljastuu kohonnut kolesteroli ja ottaisimme huomioon vain yksittäisen laboratorioarvon, aloittaisimme siihen lääkityksen, joka laskee kolesteroliarvoa.
Mutta jos hoitopäätöksen tukena olisikin tietojärjestelmä, joka auttaa päätöksentekijää huomioimaan kahden potilaan yksilölliset tekijät – liikunnan määrän, muut elintavat ja perimän – voisimme päästä tulokseen, jossa lääkitys on tehoton tai pahimmillaan jopa sivuvaikutuksia aiheuttava muuten terveellä insinöörillä, mutta vaikuttava ja pienentyneenä komplikaatioriskinä rahat takaisin maksava hoito sohvaperunalla.
Tämän vuoksi annetulle hoidolle on luotava mittarit: vaikuttavuuden laatumittarina on yleisesti käytössä laatupainotettu elinvuosi eli QALY (Quality Adjusted Life Years).
Käytännössä QALY on laskukaava, joka mittaa eri hoitojen tarjoamaa elinvuosien ja elämänlaadun parantumista. Hoito ei ole vaikuttavaa, jos QALY-kaavan tuottama arvo on sama ilman hoitoa tai hoidon kanssa.
Nyt ja tulevaisuudessa hoitotahojen on huomioitava hoidon vaikuttavuus ja riskit yksilötasolla. Tehokkuus ja vaikuttavuus alkavat oikeille potilasryhmille toteutettavasta ennaltaehkäisystä.
Edelleen oikea hoito oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa tuo organisaatiolle kustannustehokkuusedun. Kun organisaatiossa on kaikki tarvittava tieto potilaasta, voidaan oikeilla työkaluilla saavuttaa organisaation jokaisella tasolla myös oikeat ammattilaiset, tilat ja hoitoketjut tukemaan tehokasta toimintaa.
Ennakoivaa analytiikkaa hyväksi käyttämällä voidaan tunnistaa yksilökeskeisiä tekijöitä, jotka ennustavat yksittäisen potilaan todellista palvelutarvetta: ikä, sukupuoli, palvelun aikaisempi käyttö, sairaudet ja diagnoosit, hoitojaksot eri tahoilla ja niin edelleen.
Mitä aikaisemmin interventio voidaan oikeille henkilöille tehdä – ennaltaehkäisy toteuttaa, hoito aloittaa ja elintapoihin vaikuttaa – sitä kustannustehokkaampaa toiminta on.
Ja sitä varmemmin voimme myös vaikuttaa tupakoivan sohvaperunan terveempään tulevaisuuteen. Vastaus otsikon kysymykseen on siis kyllä.
Haluatko lukea lisää hoidon vaikuttavuudesta sekä siitä, miten parhaisiin tuloksiin on mahdollista päästä? Lue lisää aiheesta Sote tulee, oletko valmis -oppaastamme: