Tiedonhaun ongelmat, puutteellinen tietoturva sekä tehottomat toiminnot ovat teknisten järjestelmäongelmien ohella suurin piikki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojärjestelmiä käyttävien ja hankkivien lihassa.
Pahimmassa tapauksessa potilasturvallisuus vaarantuu ja rahaa valuu viemäristä alas järjestelmän jäykkyyden vuoksi. Kirsikkana kakun päällä käytössä oleva järjestelmä ei pystykään vastaamaan uudistuvaan soteen, jonka jälkeen ollaankin vielä sameammassa sopassa.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa vallitsee yhä laajalti tiedon saatavuuden ongelma: eri toimintayksiköiden, rekisterien, toimialojen ja sairaanhoitopiirien tieto lojuu siiloissa aiheuttaen tilanteen, jossa kokonaiskuvaa potilaan tilanteesta on erittäin hankala muodostaa. Esimerkiksi tietoa muissa organisaatioissa määrätyistä lääkkeistä ei ole saatavilla puhumattakaan tilanteesta, jossa valinnanvapauden puitteissa tietoja on eri yksityisten ja julkisten tahojen rekistereissä.
Jos tieto ei kulje yli palvelu- tai organisaatiorajojen, joudutaan potilaan tiedot koostamaan aina uudelleen. Ammattilainen joutuu tutustumaan massiiviseen informaatiomäärään saadakseen luotettavan kuvan potilaansa tilanteesta. Jos tiedonsaanti eri järjestelmistä on hankalaa tai jopa mahdotonta, voi potilaalla olla pahimmillaan käytössään päällekkäisiä, eri paikoissa määrättyjä lääkkeitä, mikä voi johtaa haitallisiin sivuvaikutuksiin tai potilasturvallisuuden vaarantumiseen.
Tämän päivän sosiaali- ja terveydenhuollossa pitäisi olla päivänselvää, että potilaan kokonaistilanteesta kertovat tiedot kulkevat reaaliajassa ammattilaisen mukana. Tallennusviiveet saattavat pahimmillaan johtaa hoitopäätösten tekemiseen vajavaisilla tai jopa virheellisillä potilastiedoilla.
Organisaatioiden sisäiset tarpeet ovat yleensä hyvin tiedossa, ja niistä onkin loogista johtaa myös vaatimukset potilastietojärjestelmän toiminnalle. Muita tekijöitä ovat koko tietojärjestelmän käyttöön suorasti sekä epäsuorasti vaikuttavat asiat, kuten saatavuus, kokonaisuuden käyttökokemus, integroitavuus sekä jatkokehittäminen. Näillä varmistetaan tietojärjestelmän käyttö nyt sekä mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen.
LUE MYÖS: Terveydenhuollon asiakastietojärjestelmän tarpeiden määrittely – 8 ohjenuoraa
Mikään tietojärjestelmä ei kuitenkaan enää toimi yksinäisenä saarekkeena sote-myllerryksen keskellä, vaan uudenlaisia palvelumalleja on tulossa ja nämä muokkaavat kokonaisuutta väistämättä, halusimme tai emme – on siis parasta ottaa ne huomioon.
Ainakin seuraaviin on syytä varautua jo nyt:
Tiedolla johtaminen: Sekä laatutiedon että kliinisen tiedon hallinta käyttäjästä johtajiin nousee sote-uudistuksen myötä oleelliseksi asiaksi.Potilastietojärjestelmän uusiminen on iso ja työläs projekti. Jotta muutos tapahtuisi sujuvasti, kannattaa jo suunnitteluvaiheessa huomioida mahdolliset ongelmat ja riskitekijät.
Mutta miten voidaan tunnistaa haasteet ja puutteet järjestelmästä, jota kukaan organisaation sisällä ei vielä ole nähnyt saati käyttänyt? Olemme koonneet uuteen oppaaseemme 7+2 tyypillistä terveydenhuollon asiakastietojärjestelmiin liittyvää ongelmaa ratkaisuineen.
Opas on suunnattu terveydenhuollon ammattilaisille, jotka työskentelevät tietojärjestelmien kehittämisen parissa omissa organisaatioissaan: ylilääkäreille, tietohallinnon henkilöstölle sekä osastojen johtajille. Oppaan tarjoamia vinkkejä voivat hyödyntää myös jokapäiväisessä työssään asiakastietojärjestelmiä käyttävät sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset.
Antoisia lukuhetkiä!